Sunday, April 7, 2013

S/S Margaretan (OHGW) upotus 9.9.1940



Seuraava juttu on kopioitu RADIO OH lehden joulunumerosta 1940:



S/S Margeratan (OHGW) upotus


Maailman mullistus jatkuu. Senpätähden ei yhden laivan torpedointi ole mikään ihme ja kumma, mutta liittomme kehoituksesta annan tässä lyhyen selostuksen tapahtumasta.

0hgw oli matkalla Bathurstista erääseen Skotlannin satamaan pähkinälastissa. Säät olivat hyvin suotuisia joten Ohgw kynsi Englannin amiraliteetin antamaa reittiä kuten "Atlantin vinttikoira" ainakin.

Tuon tuostakin tapahtui kylläkin useita upotuksia mutta ei se kenenkään mieltä painostanut. 8/9 -40 yöllä ilmoitin laivan päällikölle viimeisen torpedoinnin joka oli tapahtunut 200 mailia länteen Hebrideistä. Muuten samoissa paikoissa suunnilleen kuin matkustajalaiva "Athenia" upotettiin.

Ohgw puolestaan oli nyt tullut niille vesille, jossa akselivaltoien vedenalaiset jahtaavat kaikkia Englannin kävijöitä. Luotimme kuitenkin hyvään onneemme kuten ainakin.

Mutta rouva Fortuna oli petollinen, sillä 9/9 klo 12.04 Gmt. näet pamahti torpeedo Ohgw :n kylkeen. Olimme silloin noin 400 mailia pohjoiseen Cape Finister'istä. Jokainen voi hyvin kuvitella minkä "vaikutuksen" tekee nykyaikainen torpeedo, joka on tarkoitettu "ravinnoksi" taistelulaivoille, vanhalle ja "hermostuneelle" kauppa-alukselle.

Suoraan sanottuna oli aluksesta tullut uiva "romukauppa" jota uhkasi katkeamisvaara sekä kattilaräjähdykset. Räjähdyksessä katkesi päähöyryputki joka silmänräpäyksessä poltti kuoliaaksi III konemestarin sekä kolme lämmittäjää. Lisäksi II konemestari sai hermokohtauksen ja hyppäsi yli laidan saaden kamalan kuoleman - haikalat.


Hyvässä järjestyksessä laskettiin ainoa jälellejäänyt pelastusvene, johon eloonjääneet: 19 miestä, sijoituimme. Kelluessamme veneessä, ympäröi meitä nälkäiset haikalat jotka eivät laisinkaan välittäneet siitä, että löimme niitä airoilla.

Olimme siis 19 miestä pienessä veneessä Atlantin kelluvilla laineilla ja matkaa oli lähimpään paikkaan, Espanjaan, noin 400 mailia. Ensimmäisen perämiehen johdolla "fixattiin" purjeet ja lähdimme "suurta tuntematonta" kohti. Vedenpinnalla uiskentelevät pähkinät peittivät nyt paikan, jossa Ohgw oli kohdannut Waterloonsa ja kahtena kappaleena painunut meren syvyyteen.

Mainitsin lyhyesti, että saimme olla neljä vuorokautta veneessämme ennenkuin "vapauden hetki" löi. On luonnollista, että "matkalla" oli omat jännityksensä, mutta jääkööt ne nyt tilanpuutteen vuoksi. Saimme päivisin kolme keksiä sekä kolmannen päivän alussa hieman vettä. Ja niin sitä sitten vihdoin päästiin erääseen Espanjan rantakaupunkiin, Viveroon.


Olimme aika kankeita jaloista. Käveltiin tapsutettiin kuten lapset pysymättä pystyssä. Viverosta jatkoimme La Coruñaan jossa viivyimme kolmisen kuukautta. Myös sillä ajalla oli omat seikkailunsa.

Vihdoin tärisevä "expressi" vei meidät Madridiin - Barcelonaan ja edelleen "por aviacion", tarkemmin sanottuna italialaisella vesitasolla erääseen Rooman lähettyvillä olevaan lentosatamaan.

Sitten matkaa jatkettiin rautateitse Brennersolan kautta Berliniin, jossa tutustuimme saksalaiseen pommisuojaan'. Matkaa yhä vain jatkettiin ja niin saavuimme Svea-mamman pääkaupunkiin josta tuttu Wellamo heitti meidät yli rapakon sekä -- kotiin. Sen pituinen se !


Mutta hyvä lukija. Varmasti herää ajatus että eikö radion avulla olisi voitu estää noita neljää vuorokautta veneessä. Kyllä, mikäli asema olisi ollut kunnossa. Puuttui näet tyystin 110 V akut aluksesta ja lähettimen ainoa virtalähde, laivan dynamo, oli käyttökelvoton.

Tästä on radiotarkastaja tehnyt useaan otteeseen huomautuksen mutta tuloksetta. Omasta puolestani ilmoitin tästä useaan otteeseen päällikölle sekä edellen yhtiölle, mutta myös tuloksetta.


Luulen kuitenkin, että tarkastajan tekemät paperit hieman helpoittivat "omaatuntoani".

Vai mitä virkaveljet ajattelette ?

Eipä siinä sitten sen kummempaa. Toivokaamme peukalot
pystyssä, että maailma rauhoittuu pian jotta taasen pääsisimme paukuttelemaan qso:ita ·kuten vanhaan hyvään aikaan.

With 73.
ERIC AIRISTO.


Alla ote SR ryn jäsenmatrikkelista teoksessa Suomen Radiosähköttäjäliitto r.y. 1920 - 1970:





Jos hän vielä eläisi niin 14.5.2013 vietettäisiin Erik Airiston 101 vuotispäiviä.


Tekstit ja kopiot kuvasta tänne siirsi Tikkis


No comments: